Seisoin valkoisessa, pitkässä mekossa, mieleni oli rauhalinen ja seesteinen. Edessäni oli pitkät portaat, leveät ja hiukan mutkittelevaiset, lähdin käåvelemään hiljakseen portaita ylöspäin.

Pian tulin tasanteelle joka johti suureen saliin. Kaikki oli valkoista eikä ikkunoita ollut. Kiertelin salia hiljakseen kävellen ja katselin uteliaana ympärilleni. Salin katto oli korkealla enkä kylläkään ole ihan varma että oliko kattoa ollenkaan. Sielä oli muitakin portaikkoja mutta tiesin että minä olin perillä, omassa portaikossani.

Huomasin että katosta roikkui pitkiä, valkoisia ja ohuen ohuita lankoja joissa riippui jotakin kiiltävää, kaunista ja valon säteet leikki niissä. Mennessäni lähemmäksi, tunnistin net kristalleiksi ja näin että joihinkin kristalleihin oli kirjoitettu jotakin, kauniilla, harmaanvärisellä kirjoituksella. Yhdessä niissä luki minun nimeni. Tartuin varovasti kiinni kristalliin kädelläni ja se putosi kämmenelleni. Pätkä narua tuli mukaan. Kiedoin sormet kristallin ympärille ja lähdin kävelemään takaisin sinne mistä olin tullut.

Olin onnellinen lahjasta jonka sain. Tässä oikeassa elämässä, mie kerään kristallikiteitä, erikokoisia ja erimuotoisia. Pidän niitä ikkunalla jotta ne houkuttelisivat enkeleitä kotiini. <3