Näetkö pintaa syvemmälle?

Osaatko olla arvostelematta ja tuomitsematta muita?

Osaatko olla kiitollinen saamastasi hyvästä? 

Arvostatko tuntuetasi yhtä paljon kuin järkeäsi?

Paljon myös se vaikuttaa, miten asiakas on. Jos kovasti jännittää, ehkä vähän skeptisyyttäkin on mukana niin hänen energioihin ei ole niin helppoa päästä. Asiat eivät aukea niin " näkyvästi " kun muuten. Välillä tuntuu, että epäonnistuu ihan totaalisesti kun ei asiat etene, vähän pitää pintaa raaputtaa ja luottamus ansaita ennenkö päästään eteenpäin. 

Jotkut taas ovat kuin avoimia, käveleviä kirjoja, mutta minun mielestä siinä on myös vaara, että tulkitsee asioita väärin.Vaihtoehtoja tieten voi sanoa, mutta jos niitäkin on monta niin epävarmuus alkaa siinä nostaa päätään. Joskus jos asiakas on kovakin puhumaan niin sanon että äläpä kerro enempää vaan katotaan mitä kortit kertoo. Sen sanon ihan kaikella rakkaudella. Häätyy se antaa korteillekin puheenvuoro, eikä asiakkaan ole tarkoitus ihan kaikkea sanoa. 

Kortteja nostan kaikki mitkä ovat tulossa. Joskus toki käy niinkin että joku kortti jää tulkintaa vaille. Syytä siihen miksi joku kortti jää ilman tulkintaa en tiedä. Ja miksi se kortti nousee jos tulkintaa ei ole. Näitä olen miettinyt, vaan vastausta olen vaille jäänyt.

Niin ja se on hyvä muistaa, että mie en ennusta vaan mie tulkitsen kortteja. Siinä tulkitaan kortin symboleja, mitä energioita kortista nousee ja värisävyjä, tuntemuksia, aistitaan korttia. Se vaan on joillakin ihmisillä, kaikille sitä ei suoda. Kirjaa käytän joskus apuna, vieläkin. Alussa ko harjoittelin tulkintoja ja käytin enemmän kirjaa mukana, oli jokkuu sitä mieltä että se pitää tehä ilman kirjaa. Mutta monesti ko mie kirjasta etsin " lankoja " joita seurata, minulle näytetään myös muuta mikä liittyy korttiin ja tulkinnan saajaan ja net mie sitten sanon ääneen ja siinä vaiheessa mie laitankin kirjan pois ja keskityn näkemisiin. 

Vastuu ymmärtämisestä ja kuulemastaan on tulkinnan saajalla. Kaikkia asioita ei vaan voi selkokielellä selittää. 

Tämä harrastus on minulle niin mieleinen. Saan auttaa ihmisiä ja he todellakin ovat sen tarpeessa. Ei ole vielä ketään osunut kohdalleni, jolle ei olisi jotain noussut. Ikäviäkin asioita tieten tähän liittyy, mutta kaikki otetaan vastaan ja kaikki mie tulkitsen eteenpäin. Jotkut asiat esitän hyvinkin varovasti ja hienovaraisesti ja mitään mitä näytetään ei saa jättää sanomatta. 

Mie en muista mitä olen kellekin nähnyt ja sanonut. Se on ihan minun oman mielenterveyden kannalta hyvä, että muistini niiltä osin tyhjennetään. Ei saa jäädä ihmisten asioihin, ei pohtimaan ja miettimään, että voisiko itse auttaa tai tehdä jotain. Jos mie jäisin ihmisten ongelmiin kiinni ja varsinkin niihin synkkiin asioihin niin en voisi tätä tehdä. Hullujenhuoneellahan mie olisin alta aikayksikön ja onhan minulla tämä oma elämäkin elettävänä. 

Kiitollinen olen että saan tätä työtä tehdä henkimaailman ja enkelten kanssa. <3

Jotakuinkin vuosi sitten ostin Parantavat enkelit korttipakan. Pakassa on 44 korttia jotka on kauniisti kuvitettu suojelusenkeleillä. Korttien värit on vaaleat ja melko neutraalit. Vahvoja värisävyjä toki on, mutta ei mitään silmille syöksyvää. 

Korttien kuvitus on selkeää, kaikissa oma enkelinsä. Jokaisessa kortissa myös omat nimensä ja korttipakan mukana tuli pieni kirja jossa on jokaiselle kortille oma viestinsä. 

Viestin luettua, tulkinta on helppo tehdä. Pitää luottaa omaan intuitioon ja siihen mitä tunnet samalla ko luet kortin viestiä. Ja kaikki kannattaa sanoa ääneen, tehet sitten tulkintaa itsellesi tai jollekin toiselle. 

Suosittelen tätä korttipakkaa oikeastaan ihan kaikille joita enkelitulkinnat kiinnostaa. 

Kiinan kaupasta tyttäreni minulle nämä kortit tilasi ja kieltämättä ennakkoluuloja minulla oli suurestikin. Nämä on pienemmät ja ohuemmat ko nuo Suomesta ostamani kortit. Eikä maksanut ko 7-8 dollaria ja nyt en kyl muista mitä oli euroissa, halvemmat kuiten ko Suomen kauppojen kortit.

Aika vähän olen kortteja käyttänyt mutta en sen takia etten niistä tykkäisi vaan ihan siksi että minulla on nuot Crowleyn kortit joita aina käytän ko tulkintaa tehen. Olen toki kokeillut uusia kortteja ja olen niihin hyvinkin ihastunut. Kuvitus on kaunis, herkkä ja tuntuu, että ko tulkintaa tehen niin kuvat heräävät eloon ja tulkinta on helppo tehdä. Nimet korteissa on englannin kielellä, eikä korttien mukana tullut kirjaa. 

Kyllä mie näitä suosittelen, mutta kokeneemmalle tulkinnan tekijälle ehkä mieluummin. 

Paljon oli Kiinan kaupassa vaihtoehtoja ja niitä selasin suurella mielenkiinnolla. Nämä kortit ko löysin sieltä niin net tuntui heti omilta, enkä kyllä erehtynyt yhtään. Enemmän näitä pitää käyttää, eikä aina tarttua tuttuihin ja turvallisiin. 

Netistä, en muista kapuan nimeä, kerran löysin intiaanitarotit ja net minun teki mieli ostaa, mutta oli net aika kalhiit. Ehkä se aika vielä tulee että net kortit omikseni saan. 

Henkimaailma on ollut läsnä entistä enemmän ja sehän on ihan jees ko sielä olhaan hyvän puolella. On enemmän kuulunut liikehdintää ja askelia. Keittiön kaapin ovet on olheet ahkerasti liikkeellä.

Vaihdoin viime kesänä työpaikkaa paikalliseen terveyskeskuksen vuodeosastolle ja sielähän henkimaailma on hyvinkin aktiivinen. Häätyy siitä kirjoitella erikseen, nyt vain pieni yhteenveto viime vuosien tapahtumista. 

Muutamat tai ainakin pari uutta Tarotkorttipakkaa on tullut lisää ja yksi enkelikorttipakka. Niistäkin tehen esittelyn myöhemmin. 

Unia on nähty ja kovasti unien tulkintaa harjoitettu. Tylyä vaan ko häätyisi pitää unipäiväkirjaa niin se auttaisi jonkin verran. Ko ei jaksaisi yöllä kesken unien alkaa kirjoittelee unia muistiin. Sen jälkeen on niin vaikeaa päästä takaisin uneen ja aamulla ei muista puoliakaan, mitä on nähty. Unipäiväkirjaa pidin jonkin aikaa, mutta se on jäänyt pikkuhiljaa pois ja näin takaa mulle paremmat yöunet. Tallella se toki on, mitä oon sinne joskus kirjoitellut. 

No mutta, tässä nyt kuiten pieni muistutus että tämä blogi on vielä olemassa. Häätyy nyt ottaa iteeään niskasta kiinni ja aktiivisemmin kirjoitella tänne. 

Kuva netistä.

Pian tulin tasanteelle joka johti suureen saliin. Kaikki oli valkoista eikä ikkunoita ollut. Kiertelin salia hiljakseen kävellen ja katselin uteliaana ympärilleni. Salin katto oli korkealla enkä kylläkään ole ihan varma että oliko kattoa ollenkaan. Sielä oli muitakin portaikkoja mutta tiesin että minä olin perillä, omassa portaikossani.

Huomasin että katosta roikkui pitkiä, valkoisia ja ohuen ohuita lankoja joissa riippui jotakin kiiltävää, kaunista ja valon säteet leikki niissä. Mennessäni lähemmäksi, tunnistin net kristalleiksi ja näin että joihinkin kristalleihin oli kirjoitettu jotakin, kauniilla, harmaanvärisellä kirjoituksella. Yhdessä niissä luki minun nimeni. Tartuin varovasti kiinni kristalliin kädelläni ja se putosi kämmenelleni. Pätkä narua tuli mukaan. Kiedoin sormet kristallin ympärille ja lähdin kävelemään takaisin sinne mistä olin tullut.

Olin onnellinen lahjasta jonka sain. Tässä oikeassa elämässä, mie kerään kristallikiteitä, erikokoisia ja erimuotoisia. Pidän niitä ikkunalla jotta ne houkuttelisivat enkeleitä kotiini. <3

Nyt kun osasin häntä odottaa en säpsähtänyt vaan hymy hiipi huulilleni. Tervehdin häntä ja hän nyökkäsi minulle. Tein työt ja samalla hänelle juttelin mutta en saanut vastauksia tällä kertaa, hän vain totisena katseli työskentelyäni.

Kun sain työni tehtyä, sanoin hälle että menen käytävän puolelle kävelemään ja katsomaan mitä sielä on, kysyin liittyykö hän seuraani? Hän nyökkäsi ja nousi tuoliltaan seisomaan. Menin edellä pieneen eteiseen ja laitoin käyttämäni tavarat pois. Sitten menin käytävän puolelle. Sen seinät on jykevät, vanhat hirsiseinät. Kuljetin kättäni seinällä ja koetin koskea sellaisiin kohtiin joihin ei ollut kaiverrettu tai kirjoitettu mitään. Aika korkealle sain varvistaa, onneksi pituutta löytyy omasta takaa. :D

Koko sen ajan minkä kävelin käytävällä tunsin, että minulla on seuraa ja vaikka hälle juttelinkin, ei hän minulle mitään vastanut. Olimme kävelleet käytävän päästä päähän ja olin menossa rappusia kohti alakertaa kun tunsin, että minulla ei ole enää seuraa. Käännyin ympäri ja kysyin, että etkö tule pitemmälle? Hän ravisti hiljalleen päätään ja jäi seisomaan tasanteelle. Mie sanoin että minun täytyy kuitenkin mennä ja että varmaan taas jossain vaiheessa näemme. Hän nyökkäsi. Pyysin vielä, että hän pitäisi tulevana maanantaina hyvää huolta tyttärestäni, sillä hän oli tulossa yo-kirjoituksiin jotka siinä salissa pidettäisiin. Hän nyökkäsi uudestaan ja sitten siirtyi pois silmistäni. 

Menin rauhallisin mielin alakertaan ja siitä pihalle. Rauhallisin mielin iltasellakin vielä olin ja yhtä rauhallisena maanantaina pidin peukkuja tyttäreni yo-kokeelle. Ja hyvinhän se meni. <3