Enkelit ja henget ovat huumorintajuista porukkaa ja sen sain kokea reilu vuosi sitten. Olin kävelyllä yksin, kävelin omissa mietteissäni pikkuteitä pitkin. Mielialani oli ihan ok, en ollut surullinen tai  murehtinut mitään kummosempia. Kävelin tietä pitkin ja vasemmalla puolellani kasvoi isoja, pitkiä mäntyjä ja kuusia. Ei tuullut,oli aivan tyyntä, eikä isoja autoja ajanut ohitseni, eli ilmavirtaa ei ollut.

Yhtäkkiä, aivan yllättäen, puiden ylimmiltä oksilta putosi päälleni kevyttä puuterilunta, se lennäfti suoraan päälleni ja sitä tuli paljon. Seisahduin ja ihmettelin että mistä tämä nyt tuli? Katsoin ylös mutta en tieten mitään nähnyt, aurinko vain paistoi kirkkaasti. Nauroin ääneen ja tulin niin hyvälle mielelle kun siitä lähdin kävelemään kohti kotia ja enkelit nauroivat kanssani. <3