Mie luin jokin aika sitten Rauni-Leena Luukasen kirjan, Kuolemaa ei ole. Kirja oli varsin mielenkiintoinen ja antoi paljonkin ajattelemisen aihetta. Siitä sain ajatuksen että alan kirjoittelee tänne, miten tämä oma juttuni on saanut alkunsa ja lähtenyt käyntiin. Tämä on vähän niinkö Iholla, mutta kirjoitettuna versiona.

Mie olen syntynyt Lohjalla 5.5.1967 ja lapsuuteni oli ihan normi lapsuus. Ei yltiöpäisen onnellinen mutta ei mikään draumatisoivakaan. Lapsena leikin paljon yksin, kavereita toki oli mutta jo silloin olin enemmän erakko ko sosiaalisempi tapaus. Leikeissäni en ollut yksin vaan minulla oli enkeleitä mukana. Heille juttelin, kerroin asioita ja he olivat mukana aina. En paljoa vanhemmilleni tai kavereilleni kertonut yksinleikeistäni sillä se vähä mitä olen joskus kertonut on vain tulkittu  vilkkaaksi mielikuvitukseksi. Siihen aloin pikkuhiljaa itsekin uskomaan, mielikuvitustahan tämä. Olin arka ja ujo eikä siitäkään kunniaa saanut, pilkattiin ja väheksyttiin, en saanut olla oma itseni vaan aina olisi johonkin muottiin pitänyt asettua. Enkelien kanssa sain olla ihan oma itseni, kukaan ei kyseenalaistanut mitään, mitä sanoin tai tehin.

Koulun alkaminen oli painajaismaista. Sielä en voinut olla itsekseni, en voinut jutella enkeleille koska vain. Piti peittää ja muistaa, ennenkaikkea piti muistaa olla hiljaa. Jos olisin alkanut juttelee enkelien kanssa niin johan minua olisi kiusattu vielä enemmän kun mitä kiusattiin.  Toki kouluelämäänkin sopeuduin pikkuhiljaa ja tiesin että enkelit olivat mukanani koko ajan ja opin kommunikoimaan heidän kanssa alitajunnan kautta.

En oikeastaan ymmärtänyt aluksi mitä se kaikki ympärilläni oli. En ymmärtänyt että kaikki eivät näe samaa mitä mie näin. Sekin oli hämmentävää, joskus mietin että onko minussa jotain vikaa kun näen ja kuulen asioita mitä muut eivät. No, kaikkeen tottuu, paitsi koulukiusaamiseen, opin olla välittämättä mutta opin myös että kaikesta ei kannata ääneen huudella. Minulla oli salaisuus jota en edes päiväkirjaani tohtinut kirjoittaa, joku sitä kuiten luki vaikka luuli että mie en sitä tiä.

PIECE%20OF%20HART-normal.jpg