Tästä on kulunut noin kolme ja puoli vuotta ko ensimmäisen kerran näin pahan olemassaolon. Se ei ollut mitenkään miellyttävä kokemus mutta sekin kuuluu tähän henkiseen kasvuun ja toki sekin pitää kanssanne jakaa.

Olin käymässä nukkumaan ja yleensä laitan makuuhuoneen oven kiinni yöksi, mutta nyt päätinkin sen jostain syystä jättää raolleen. Menin sänkyyn ja makoilin kyljelläni, unta ootellen kun kuulin että ovea raotettiin sen verran että joku tuli sisään. Nostin pääni tyynyltä, käännyin katsomaan kuka tuli ja näin oven vieressä tumman hahmon joka sielä seisoi. Laskin pääni tyynyyn takaisin ja ajattelin ” jaa, tuo tuli ” Sitten hämmästyneenä mietin ” niin kuka tuo??? ” ja nostin pääni uudestaan tyynystä, katsoakseni uudestaan ovelle. Sielä seissyt tumma hahmo, miespuolinen , oli nostanut molemmat kädet päänsä päälle, niinkuin olisi lyönyt jotain, otti askeleen minua kohti ja mie käperryin sängyssä sikiöasentoon, pistin käsivarret pääni suojaksi ja olin valmis vastaanottamaan odottamani iskun… mutta sitä ei tullutkaan. Vedin käsivarteni pois, kohotin päätäni ja katsoin taakseni eikä sielä ollut ketään.

Oli tyly olo, pelotti vaikka en halunut antaa pelolle valtaa. Nousin ylös, kävelin talon läpi huone kerrallaan mutta tummaa hahmoa ei näkynyt. Menin takaisin sänkyyn, oli ikävää käydä takaisin nukkumaan, yksin, mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Aamulla heräsin ja muistin tapahtuneen koska oli niin huonot energiat huoneessani. Se oli vain huoneessani, ei muualla talossa ja siitä tiesin että hän on vieläkin paikalla. Lapset lähti kouluun ja mie olin yksin kotona. Hiljennyin, rauhoitin mieleni, luin mielessäni Isä Meidän-rukouksen, pyysin enkelit ja auttajat paikalle. Pyysin että vievät huonon energian sinne minne se kuuluu, koska minun kotiin se ei varmasti kuulu. Pyysin suojelua ja siunaamista kotiini, jokaiseen huoneeseen erikseen. Pyysin että vievät tämän rauhattoman vaeltajan takaisin kohti valoa. Kuulostelin pitkin päivää tuntemuksia, illalla sain varmuuden siitä että paha energia oli hävinyt talosta mutta se oli ikkunan takana ja yritti päästä takaisin sisään energiavirtauksien mukana. Iltaisin kun rauhoituin nukkumaan kuulin kun se koputti ikkunaan ja joskus hakkasi seinään. Mie rukoilin ja rukoilin ja pýysin suojauksia kotiimme, tontillemme, pihaamme ja ulkorakennuksiimme. Kaikki mahdolliset mie suojasin ja pikkuhiljaa paha luovutti. Tunsin suurta helpotusta kun tunsin että paha oli luovuttanut ( tällä kertaa ) eikä enää vaaninut ikkunan takana saatikka sitten kodissamme.

Olen säännöllisesti pyytänyt suojauksia kotiimme, lapsille, itselleni ja koko tontille. Näin kun suojaukset pysyy pystyssä niin ei se paha pääse tekemään pahojaan. Arkkienkeli Mikaelia olen pyytänyt suojaamaan kotiamme ko olemme poissa paikalta ja hyviin hoiteisiin olen kotini jättänyt.

Nykyään unisiepparit suojelevat meidän unitilaamme.