Kolmisen vuotta sitten eräs näkijä katsoi asioita minulle. Hän sanoi että minullekin on tämä näkijän lahja annettu ja parantavat kädet.  Oikeastaan minulle mainittiin tästä jo muutamia vuosia sitten mutta silloin oma elämäni oli sen verran sekaisin että ei käynyt mielessäkään että alkaisin opettelee uusia asioita.

Näkijä opetti miten voin saada yhteyden enkeleihin, henkimaailmaan , meditoinnin kautta. Hän kysyi, näenkö enkeleitä. Kielsin näkeväni, mielikuvitustahan se vain oli… Hän kysyi näenkö pienen pieniä valon pilkahduksia silmäkulmassani tai muualla näkökentässäni. Mie myönsin näkeväni ja hölmistyneenä kysyin että eikös kaikki niitä näköhäiriöitä näe??? Ystävälläni oli hauskaa ” Ystävä rakas, ne ovat enkeleitä ” hän nauroi vedet simlissä. Hmm… olen toki nähnyt niitä ” valon pilkahduksia ” ja luullut että kaikki niitä näkee mutta ei, vain me ” etuoikeutetut ” niitä saamme nähdä. Monesti päivässä enkelit käyvät luonani, lohduttavat kun olen surullinen ja iloitsevat kun on aihetta nauruun. Sulkia tai höyheniä en vielä ole saanut mutta sekin aika koittaa.

Malttamattomana odotin iltaa että pääsen kokeilemaan ensimmäistä kertaa meditointia. Odotin että poika nukahtaa ja sitten laitoin tyynyjä sänkyni päätyyn, peiton varasin jalkojen päälle jos tulee kylmä ja rennot, löysät vaatteet päälle. Ei voi keskittyä mihinkään jos löystyneet vatsalihakset on puristuksessa farkkujen sisällä.  Nyt ihmiset kuvittelee että mie istuin lootusasennossa, käsivarret suorana, sormet koukussa ja hömisin ” oommmmm… ” niin että kurkkuun koskee… no en nyt kuitenkaan. :D Mie istuin sängyn päälle, nojasin päätyyn ja tyynyt olin tieten laittanut selän taakse että on hyvä olla. Yhden tyynyn olin varanut pään taakse tukemaan niskaa ja päätä. Peiton mie laitoin jalkojen päälle ja hiljennyin vähän aikaa. Sitten lausuin mielessäni Isä Meidän- rukouksen, pyysin mielen ja sydämen ankkurointia maan ytimeen, pyysin kanavien aukaisua henkimaailmaan. Ja sitten odotin jännässä, mitä tulee… höh… ei mitään !!! Keskityin ajattelemaan näitä Lapin ihania maisemia, luontoa ja yritin olla kuuntelematta ääniä ulkoa, koirien haukuntaa ja mopon pärinää.  Olin hieman ihmeissäni kun en nähnyt mitään poikkeavaa.. siis ei niin mitään… Mutta kukapa sitä on seppä syntyissään???

Ei tietenkään kaikki ala heti sujumaan. Täytyy olla kärsivällinen, ei saa pelätä ja pitää keskittyä. Aika monta kertaa sitä piti kokeilla ja harjoitella ja monesti olin valmis lopettamaan koko touhun, kuittaen sen ihan huuhaaksi. Mutta kai uteliaisuus sai kuiten jatkamaan ja näkijä-ystäväni sanoikin monesti että älä luovuta ja sinnikkäästi vain uudestaan. En tieten joka ilta meditoinut mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.

Pikkuhiljaa se edistyminen alkoi tapahtumaan, sinnikkyys palkittiin ja aloin tuntemaankin jotain. Tämähän ei tapahdu hetkessä, ei henkimaailmassa haluta ihmisen päätä sekoittaa antamalla kaikki, heti, tässä ja nyt. He antavat sen verran kerralla kun katsovat ihmisen kestavän vastaanottaa.