Olen joskus miettinyt , miten oma tunnetila vaikuttaa näkemiseemme. Jos on itse negatiivinen eikä osaa iloita elämän pienistä asioista niin näkeekö sitä konkreettisesti asiat oikein vai tuleeko siihenkin negatiivinen näkymä? Itse en ole yhteydessä henkimaailmaan kovinkaan intensiivisesti jos omat energiat on matalalla ja ikävät fiilikset. Se toki vaikuttaa ja siinä samalla saattaa se paha yrittää päästä niskan päälle.

Kerran meditoin, omassa huoneessa ja omassa rauhassa. Oli hyvä olla, kynttilät paloi ja olin hyvällä mielellä. Menin sinne omaan lempparipaikkaan jonne aina meditoidessani menen. Se on tuntureilla, tunturijoen varrella, laavulla. Nuotio, mukava rauhallinen paikka jossa olen saanut tavata hienoja ihmisiä ja henkiä. Menin laavulle, nuotiossa paloi tuli ja nokipannukahvit  oli valmiina. Otin laavun seinältä kuksan, sielä on muutama kuksa roikkumassa kahvistelua varten. Istuin laavulle, taljojen välhiin ja nautin olostani. Yhtäkkiä ystäväni istui siinä vierelläni. Nousin ylös, otin toisen kuksan seinältä ja kaadoin hälle kahvit. Ojensin hänelle kuksan ja istuin takaisin hänen viereen. Vähän aikaa siinä istuimme, hörpimme mustaa, vahvaa kahvia ja katselimme tunturimaisemaa. Sitten hän sanoi minulle: ” Muista Tanja, se mikä tuntuu hyvältä, on oikein. ”

Niin… ei ole olemassa yhtä ainoaa, oikeaa tapaa katsoa ja nähdä asioita. Jokaisella näkijällä on se oma tapa , miten net asiat näytetään ja miten net pitää katsoa ja tulkita. Minulle ne näytetään kuvina, visioina ja joskus puheena, se pitää vain luottaa siihen omaan intuitioon ja aina mie tulen ystäväni sanat muistamaan. <3