Tästä on jo jonkin aikaa ko mie illalla istuin tietokoneella. Tunsin selkäni takana liikettä ja tiesin ketä sielä on, henkioppaani ja suojelusenkelini. He pitivät käsiään minun pääni päällä ja sanoivat " voisit illalla meditoida, on aika " Lupasin niin tehdä kunhan saan työt tehtyä. 

Ennen nukkumaan menoa mie rauhoituin, asetuin tyynyjen varaan istumaan mukavasti, kynttilän valossa ja näin siinä kävi.

Mie tehin ne kaikki tavalliset rituaalit mitä ennenkin. Sitten mie olinkin kävelemässä tuntureilla. Menin pieneen saamelaiskylään ja sielä ei paljoa ihmisiä näkynyt. Mie kävelin aikani sielä ja tulin pienen mökin pihalle. Sielä pihalla oli iso kota, sellainen telttamainen ei mikään hieno grillikota jota etelän ihmiset pitää kotana. No, mie menin sen kodan sisälle, oli tosi iso, tilaa oli. Sielä oli ihmisiä, kaikilla saamelaispuvut päällä... tai lapin puvut? en tiä. Mut sellaset kirjavat, sinistä, keltaista ja punaista niissä puvuissa oli ja mie huomasin että mullakin oli päälläni sellainen puku. Tosi nätti se oli ja lämmin. Sielä oli pakkasta ja tosi kylmä mutta kodassa oli nuotio ja sielä oli lämmin. Penkkejä oli sen kodan " seinustoilla " ja ihmisiä istui sielä. Mutta kukaan ei kiinnittänyt huomota minuun. Mie seisoin sielä nuotion vieressä ja sitten mie huomasin shamaanin joa seisoi sielä kodan toisella puolella, minua vastapäätä. Hän viittoi minut luokseen ja mie menin. Istuimme porontaljoille nuotion viereen. Vähän aikaa vain istuimme ja tuijotimme nuotiota. Sitten se shamaani sanoi mulle " tyär, sinä olet valmis, käytä näkijän lahjaasi, sitä ei hukkaan saa heittää. " ( sanoi muutakin mutta ko en muista että mitä ) Mulla tuntui koko ajan kylmältä tuon kolmannen silmän kohdalla, keskellä otsaa. Sitten se shamaani otti sellaisen ovaalin muotoisen rummun, aika ison ja alkoi sillä rummuttaa, huojui hiljaa rummutuksen tahtiin. Kaikki kodassa olijat hiljentyi ja kuuntelivat sitä rummutusta. Sitä kesti jonin aikaa, sitten hän laittoi rumpunsa pois ja istui paikoilleen. Vähän aikaa mie sielä vielä kattelin ihmisiä ja sitten mie vain nousin, kiitin shamaania ja lähdin kävelee pois samaa tietä mitä mie sinne meninkin... Tää oli aika ihanan kokemus.

Kysyin eräältä näkijäystävältäni varmennusta tuohon näkemääni ja sain vastauksen jonka jo tiesinkin. Minulle haluttiin kertoa että heidän puolestaan olen valmis käyttämään näkijän lahjaani ja olen toki sitä jo käyttänytkin. Tästä sain kuiten lisää itseluottamusta, varmennuksiakin ja ihania meditointikokemuksia. <3